Barbiluistin luistelee vinyylilevyllä :)

Heti alkuun voisi sanoa että kiitos teille jotka kommentoitte teksteihini! Se on tosi mukavaa ja motivoivaa. Eihän niitä kommentteja roppakaupalla ole tullut, mutta kuitenkin kiitos niille harvoille jotka niitä kirjoittavat :).

Olen taas kerran vaihteeksi innostunut kierrätyskoruista. Keskityn enimmäkseen leluihin. Kävin äsken penkomassa kellarissa jos löytäisin jotain suloisia barbikenkiä y.m. mutta kai ne kaikki pikkuosat ovat hukuksissa. Harmi. Saisikohan niitä kirppareilta?

Tein ihanan kaulakorun barbin luistimesta. Kun mietin miten valokuvaisin korua kekkasin että ajatus luistimesta luistelemassa vinyylilevyllä on aika ihana. Luistimet toimivat vinyylisoittimen "neulana" (=eli se piikki joka siirretään levyn päälle). Niin suloinen ajatus. Voisi vain laittaa barbin luistelemaan jos haluaisi kuunnella musiikkia.
Koru on aika prinssamainen ja kimalteleva, mutta se sopii tuohon luistelujuttuun. Minulla on vielä toinen luistin jäljellä josta voin tehdä eri tyyppisen kaulakorun joskus myöhemmin kun ideoita taas tulee. Perjaatteessa olisin voinut tehdä korvikset kun niitä oli kaksi kappaletta, mutta se olisi ehkä näyttänyt vähän hassulta. Liian kömpelöltä.

Kenkäni ja jotain pikkuleluja. Kengät ovat ne marthinsin. Lelut ovat tietenkin jotain sirkuslaatikkoni (jepjep! Tietty sellanen pitää olla. Siellä olen säilyttänyt kaikki pikkuautot, kindermunalelut ja halloween tilpehöörit kautta aikojen) pohjalta löydettyjä.

Ylemmässä kuvassa on kuin kaksi vastakohtaa. Elektroniikka ja prinsessakimallus. Tai alemmassa vanhanaikaiset folkkarit, ja nykyajan tekniikka. Joo...mielikuvitukseni on aika vilkkaalla päällä.

Olen myös saanut aikaan vähän hienostuneemman korun, tai siis sellasen kunnollisen. Siinä on suurin osa meripihkaa, ja täytyy myöntää että en ole ihan varma lopuista. Ruskeat sain kerran Roomassa kaupan päälle ostaessani suuren määrän helmiä. Koru on raskas, mutta sopii hyvin leveäharteisille naisille.

Löysin kellarista pussillisen äidin vanhoja silmälaseja! Hah, luulitko tosiian äiti etten löytäisi niitä!? Löydän kaiken kellarista! Myös sinun kahdet ihanat vanhat saappaat. Ne kyllä tulee vielä jossain vaiheessa käyttöön.

Nyt on todellakin aika lopettaa bloggailu, koska täytyy lukea fyssankokeeseen! Bye!

Hulluna valokuvaukseen!

Tällä hetkellä rakastan kameraani ihan mielettömästi! Se on niin supertärkeä. Edessä on kunnon valokuvauskesä. Aion ottaa joka ikisestä hetkestä valokuvan, iloisesta sekä surullisesta. Olen ajatellut että haluaisin sellaisen valokuva-albumin mustilla sivuilla, johon kiinnittäisin taidevalokuvani. Se olisi ihanaa. Olisi myös mahatavaa tehdä tämän vuoden valokuvista ensi vuodeksi kalenenteri. Tammikuun kohdalle tulee ainakin ihana kuva. Olen ottanut niin paljon nyt lähiaikoina.

Minun lemppari jälkkäri. Kyhäilen tällaisen letun kasaan aika usein jos vain aineksia löytyy. Siinä on lettu, nutellaa ja banaania. Yhdistelmä voi kuulostaa oudolta, mutta tällaisia myytiin ranskassa kun olimme siellä käymässä syyslomalla, ja sieltä sain idean.

Vielä voi meidän jäällä kävellä. Se on ihan kestävä. Mutta Helsingissä on kuulemma hukkunut peräti 4 jäihin nyt viime aikoina. Muuallakin on sattunut sellaisia onnettomuuksia. Ylemmässä kuvassa kaksi kaveriani. Suloinen kuva :). Toinen on tänään otettu. Oli hurjat järjestelyt miten saada tarkennuspiste oikeaan paikkaan ja kameran jalusta toimimaan. Yritin ehtiä juosta kymmenessä sekunnissa tuonne eteen kameran laukaisuhetkeksi, ja luikastelin monet kerrat matkalla, ja olin siten ihan luminen monissa kuvissa. Kuvat eivät olleet mitään loisteliaita pilvisen ilman takia, mutta oli se silti ihan mukavaa.

Pidän tästä kuvasta jonka Ida on ottanut minusta. Yllättäen se sopii tähän kuvaan jotenkin hirmu hyvin että olen keskellä enkä sivummalla. Yleensä pidän enemmän kuvista joissa pääkuvauskohde on vähän sivussa. Tässä on kyllä poikkeus.

Tämä otos on hauska. Olemme kaikki läjässä ja sormet suun päällä. Ihana kuva <3

Photoshoots at home!

Eilen minulla ja kaaverillani Idalla oli pienet valokuvausjärjestelyt kotona huoneessani. Innostuimme vetämään sohvani keskelle lattiaa, jotta saisimme valkoista taustaa kuville. Laitoimme punaista huulipunaa, paljon ripsaria ja runsaasti poskipunaa. Ihan niin kuin pienet lapset tekevät (ainakin minä pienempänä). Kuvausprosessio oli yllättävän rankka. Tuli hirveä sotku, ja oli aika hankalaa ottaa kuvat ilman valkuvaajaa. Laitoin järkkärini isän kameran jalalle, ja räpsimme itselaukaisimella hauskoja kuvia. Hauskaa kyllä oli. Harjoittelimme ilmeitä peilin edessä, ja kikatimme. Lopulta Ida päätti jäädä yöksi, ja otimme valokuvia vielä myöhään illalla.

Tämä yllä oleva kuva on polaroitu. Se on mielestäni ihanaa polaroida kuvat!

By the way: villapaidat ovat äidin kaapista, retrokorvikset kirpparilta, rusetti mun hiuksissa Glitteristä, Idan hiuksissa kellarilöytö kai.

Lopputulos oli kaiken kaikkiaan hyvä. Kuvat näyttivät kameran ruudussa tietenkin huonommilta kun tietokoneen näytöllä, ja kaikkien säätöjen jälkeen sain aikaan vähän sen 50-luvun tunnelman. Idalla on oikeasti tuollaiset lasit, jotka sopivat hyvin tunnelmaan.

Minun ja Idan jalat ristissä. Ihan hauska idea. Tässä kuvassa on minun uudet kengätkin! Ne ovat nuo rusehtavat Spiritstoresta. Toiset ovat vanhemmat Marthinsista.

Ilmeiä oli muuten todella kivaa keksiä. Siis kaikkea mahdollista. Esim. kieli ulos (niistäkin tuli hienoja), hämmästynyt, tätimäinen, surullinen, epävarma tai HÄ!?-ilme. Se oli niin hauskaa, että tuli ihan mieleen että olisi ihanaa olla valokuvaaja.

Sitten piti olla surullinen. Vanhanaikaisuus hävisi näissä kuvissa, eikä se mielestäni näihin kuulukaan. Kyllästyimme lampun kirkkaaseen valoon, ja otimme valokuvia huoneen nurkassa ovella. Niistä tuli ensin hirmu kellertäviä, mutta sitten tein niistä kylmemmät niin että surullisuus jotenkin korostuisi. Seisoimme peilin edessä ja pidimme silmiä auki niin kauan kunnes ensimmäinen kyynel valahti poskelle.

Toivottavasti Ida ei pahastu kun laitoin tämän kuvan tänne (alempi kuva). Se on mielestäni upea! Ida on kuin surullinen clowni. Klimppiintynyt ja levinnyt ripsari tekee siitä jotenkin clownimaisen. Kuva minusta ei ole yhtään yhtä hyvä, mutta sain kuitenkin kyyneleen näkyviin.

Olemme edelleen synkkiä. Silmämme olivat kosteat kyynelistä. Emme tosin näytä hirmu surullisilta tässä. Ilmeet ovat aika tyhjät.

Nyt TAHDON että Ida kommentoi näihin. Mitäs olet mieltä? Otettaisko joskus uusiksi? ;)

Psst!
On jo nukkumaanmenoaika, mutta laitan tällaisen lyhyen postauksen vielä :)

Tänään...

-...heräsin aamulla reippaana, koska halusin ehtiä tehdä kaikenlaista.

-...omepelin, ompelin ja ompelin

-...söin aamiaiseksi kolme karjalanpiirakkaa, maustamatonta jugurttia vadelmilla ja join lasin maitoa

-...porasin simpukoihin reikiä, niin voin tehdä niistä koruja

-...katselin toimintatrilleriä "koston liekki"

-...söin välipalaksi 5 leipää, ja join kolme lasia mitoa. Samalla ompelin hametta.

-...leikin kissani kanssa mittanauhalla

-...luin Liza Marklundin kirjaa

-...söin kahdesti iltapalaa (mandariinin, mansikkajugurtin, maustamatonta jugurttia, vadelmia ja fitnestä)

Anni

Vapaa viikonloppu varattu luomiselle!



Hetihän sen huomaa, ettei blogitekstejä synny aijempaan tahtiin kun koulu alkaa. Se on kurjaa, koska asiaa ja halua kirjoittaa olisi kyllä. Kaikki vain kasaantuu yhteen postaukseen. Ei siinä sitten mitään.

Nyt on viikonloppu pitkälti ilman mitään ohjelmaa. Tänään oli taidekoulua, mutta ei sitten mitään muuta menoa. Huomenna aion luultavasti ommella tosi paljon. On paljon ideoita. Haluaisin ainakin tehdä jonkun kivan kukallisen tunikan. Katsotaan nyt miten se onnistuu.


Eilen, elikä perjantaina, pengoin koulun jälkeen meidän kellaria. Sieltä löytyy kaikenlaista ihanaa. Vaatteita siis pääosin. Joitain vanhoja jotka ovat jääneet pieniksi. Jopa ihan vauvojen vaatteita. Pienet marimekon raidalliset vaivojen puserot olivat niin söpöjä että melkein sulin sinne vaatteiden sekaan katsellessani niitä älyttömän söpöjä vaatekappaleita. Aion ehkä vähän tuunailla niistä huomenna jotakin uutta käyttökelpoista. Olen jo saanut kyhättyä yhden jutun jonka esittelen pian.

Ihastuin kukkakankaisiin eniten. Myös ruudut miellyttivät. Lenni oli tietenkin mukana auttamassa kellarissa. Tai no ei se oikeastaan auttanut hirveästi kun se lötkähti joka ikisen vaatekappaleen päälle keskelle lattiaa, ja vaikeutti vähän ahtaassa kellarissa kulkemista.

Löysin ihania villapaitoja. Tämä on joku äidin joka on kuulemma Islannista tuotu. Tykästyin siihen, ja ajattelin laittaa sen joku päivä kouluun.

Löysin myös tällaisen hameen, johon kuuluu myös tietyn laiset olkahihnat joissa on paljon rimpsua ja pitsiä, mutta ne eivät ylettyneet olkapäille joten tungin ne hameen sisään. Se menee juuri ja juuri kiinni vyötäröltä, mutta se on ihana. Kuvasta ei näe hameen pituutta, mutta se ulottuu johonkin vähän ennen polvia.

Torstaina tuunailin vanhaa paitaani/tunikaani josta en ole koskaan oikein pitänyt. Ajattelin että se olisi varmasti ihan kiva jos siihen laittaisi napit, ja käyttäisi sitä siten villatakkina. Nämä kullan väriset napit sopivat aika hyvin, ja niitä oli juuri oikea määrä. Sitten vain rohkeasti leikkasin paidan etuosan kahtia, ja ompelin reunat huolellisesti ettei kangas purkaudu. Kun napit olivat ommeltu, virkkasin pienet lenksut, joilla voi kiinnittää villatakin nappeihin. Reijät olisivat liian hankalat.

Lopputulos oli sitten tällainen. Vaikka kuvasta ei mitenkään hirveän hyvin näe.

Niin ja sitten päätin laittaa tämän kuvan vielä. Tässä minulla on luonnonkiharani. Voi verrata vähän edellisen kuvan hiuksiin, jossa ne ovat suoristetut.

Nyt kello on jo puoli kaksitoista. Täytyisi kai painua pehkuihin. Hyvää yötä!