Hetihän sen huomaa, ettei blogitekstejä synny aijempaan tahtiin kun koulu alkaa. Se on kurjaa, koska asiaa ja halua kirjoittaa olisi kyllä. Kaikki vain kasaantuu yhteen postaukseen. Ei siinä sitten mitään.
Nyt on viikonloppu pitkälti ilman mitään ohjelmaa. Tänään oli taidekoulua, mutta ei sitten mitään muuta menoa. Huomenna aion luultavasti ommella tosi paljon. On paljon ideoita. Haluaisin ainakin tehdä jonkun kivan kukallisen tunikan. Katsotaan nyt miten se onnistuu.
Eilen, elikä perjantaina, pengoin koulun jälkeen meidän kellaria. Sieltä löytyy kaikenlaista ihanaa. Vaatteita siis pääosin. Joitain vanhoja jotka ovat jääneet pieniksi. Jopa ihan vauvojen vaatteita. Pienet marimekon raidalliset vaivojen puserot olivat niin söpöjä että melkein sulin sinne vaatteiden sekaan katsellessani niitä älyttömän söpöjä vaatekappaleita. Aion ehkä vähän tuunailla niistä huomenna jotakin uutta käyttökelpoista. Olen jo saanut kyhättyä yhden jutun jonka esittelen pian.
Ihastuin kukkakankaisiin eniten. Myös ruudut miellyttivät. Lenni oli tietenkin mukana auttamassa kellarissa. Tai no ei se oikeastaan auttanut hirveästi kun se lötkähti joka ikisen vaatekappaleen päälle keskelle lattiaa, ja vaikeutti vähän ahtaassa kellarissa kulkemista.
Löysin ihania villapaitoja. Tämä on joku äidin joka on kuulemma Islannista tuotu. Tykästyin siihen, ja ajattelin laittaa sen joku päivä kouluun.
Löysin myös tällaisen hameen, johon kuuluu myös tietyn laiset olkahihnat joissa on paljon rimpsua ja pitsiä, mutta ne eivät ylettyneet olkapäille joten tungin ne hameen sisään. Se menee juuri ja juuri kiinni vyötäröltä, mutta se on ihana. Kuvasta ei näe hameen pituutta, mutta se ulottuu johonkin vähän ennen polvia.
Torstaina tuunailin vanhaa paitaani/tunikaani josta en ole koskaan oikein pitänyt. Ajattelin että se olisi varmasti ihan kiva jos siihen laittaisi napit, ja käyttäisi sitä siten villatakkina. Nämä kullan väriset napit sopivat aika hyvin, ja niitä oli juuri oikea määrä. Sitten vain rohkeasti leikkasin paidan etuosan kahtia, ja ompelin reunat huolellisesti ettei kangas purkaudu. Kun napit olivat ommeltu, virkkasin pienet lenksut, joilla voi kiinnittää villatakin nappeihin. Reijät olisivat liian hankalat.
Lopputulos oli sitten tällainen. Vaikka kuvasta ei mitenkään hirveän hyvin näe.
Niin ja sitten päätin laittaa tämän kuvan vielä. Tässä minulla on luonnonkiharani. Voi verrata vähän edellisen kuvan hiuksiin, jossa ne ovat suoristetut.
Nyt kello on jo puoli kaksitoista. Täytyisi kai painua pehkuihin. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti